[FIN] Pieni Cheburashka -kokoelma.

”Kohtasin Cheburashkan ensimmäisen kerran virolaisessa kaupassa, joka myi neuvostoajan tuotteita. Hyllyllä oli miltei karmiva, mulkosilmäinen, kämmenen kokoinen esine tehtynä bakeliitista tai perspex-akryylimassasta. Sävyltään ja tekstuurinaan marmoroitu vanha muovi muistutti raakaa prosessoimatonta lihaa. Se oli minusta liian kallis, mutta ajattelen usein, että tämä oli se joka ’pääsi karkuun’.

Suurin osa verkossa olevasta informaatiosta liittyen ’Chebuun’ on käyttäjien lataamaa ja tulee faneilta. Hahmon nimi juontuu venäjänkielisestä sanasta joka tarkoittaa ’kieriä alas’, joten se tunnetaan myös nimillä Topple (Iso-Britannia), Flop Top (Yhdysvallat), Muksis (Suomi), Potsataja (Viro) ja Drutten (Ruotsi) – se on monien nimien, väärin-käännösten ja lakitaistelujen hahmo. Käytin aikaa etsiskelemällä vihjeitä, sekä tietoja, tunteakseni paremmin tämän hahmon josta oli saatavilla vain vähän aineistoa englannin kielellä, mutta jota kohtaan tunsin selittämätöntä vetoa. Asioita kuitenkin alkoi selvitä, eräs ’klikkibaitti’-YouTube-kanava latasi videon vuoden 2020 alussa, josta ilmenee, että elokuun kahdeskymmenes päivä olisi Chebun syntymäpäivä, joten hän olisi horoskooppimerkiltään leijona… vaikea uskoa.

Cheburashka esiintyi alun perin hahmona vain yhdessä kirjassa ja neljässä lyhyessä tv-jaksossa kuusikymmentäluvun lopulla ja seitsemänkymmentäluvun alussa, mutta se riitti tekemään hänestä suositun ja tuottamaan tonneittain oheistuotteita. Hän on hauska pikku otus, jolla on määrittämätön alkuperä, joka sattumalta nukahti appelsiinilaatikkoon ja tuli kuljetetuksi trooppisesta kodistaan kaupunkiin Venäjällä. Tästä hän tuli todella surulliseksi ja asui puhelinkopissa hetken kunnes löysi parhaan kaverinsa krokotiili Genan, joka myös tunsi itsensä hieman yksinäiseksi. Tästä lähtien tarinasta tuli vähemmän traaginen ja loppujaksot on omistettu toveruudelle ja hyväntahtoisen ilkikuriselle ilonpidolle.

Yritän kovasti välttää asioiden keräämistä, koska se voi olla todella kuluttavaa, sekä sitä voi olla myös vaikeaa lopettaa (työskenneltyäni vuosia käytettyjen kirjojen parissa totuin näkemään mitä tapahtuu, kun keräilemisestä tulee elämäntyö…) On vain määrätty määrä leluja joita 30-vuotias voi perustellusti ostaa – mutta tämän sanottuani, täytyy todeta että raahasin tämän esillä olevan muovisen Genan matkatavaroissani Moskovasta Vladivostokiin ja sitten Helsinkiin, maata pitkin tuhansia kilometrejä.

Asiasta, jonka alat tunnistamaan ja näkemään ympärilläsi, tulee eräänlainen sisääntulokohta, tarkoittaen että luot tällöin yhteyden jonkin kanssa jota et ymmärrä. Nostalgia voi olla muoto lähestyä asioita joita et itse ymmärrä, mutta jotka herättivät tämän erityisen tunteen toisissa. Opin englanninkieliset sanat Cheburashkan lauluun, vain koska joku oli käyttänyt aikaa kääntääkseen ne ja ladaten ne verkkoon. Tämä ’nostalgia-toisten kautta koettuna’ tuottaa minulle välitettyä onnea, mahdollisuutta matkustella kaikenlaisten jakamisien keskellä, johon fanius rohkaisee.

On olemassa eräänlaista ajatonta houkutusta jota koetaan kaukana kotoaan olevaa, tuntematonta ja kenenkään haluamatonta otusta kohtaan, joka löytää tiensä sekavassa maailmassa ystävien ja vihollisten vierellä, ongelmia ratkaisten sekä seikkailujen kautta – se on tietyllä tavalla tarina perheestä, jonka valitsee. Siihen on helppo samaistua ja se on tervehenkistä. Joo, kyllä tiedän, että olen mennyt mukaan tähän tuotteistamiseen mutta sallikaa minun hyväillä lelujani. Pääasiassa rakastan Cheburashkaa koska se on niin söpö, ja kun näen sen isot silmät ja kuulen sen vauva-äänen, niin haluan vain itkeä!”



[ENG] A little Cheburashka collection.

“I first encountered Cheburashka in an Estonian shop selling Soviet-era products. In a cabinet there was an almost creepy, bug-eyed, palm-sized figurine made from bakelite or lucite, the shade and marbled texture of the old plastic resembling raw, processed meat. It was too expensive but I thought about this ‘one that got away’ often.

Most information online about Chebu is user-uploaded and comes from fans. The name derives from a Russian word meaning to ‘tumble down’, hence he is also know as Topple (UK), Flop Top (US), Muksis (FI), Potsataja (EE) and Drutten (SE), a character of many names, mis-translations and legal battles. I spent time scrambling around looking for clues and information to better get to know a character I had little access to in English but was inexplicably drawn to. Things continue to unfold; some clickbait YouTube channel uploaded a video at the beginning of 2020, apparently August 20th is traditionally viewed as Chebu’s birthday, which would make him a Leo… Can’t see it.

Cheburashka was originally written into a single book and four short tv episodes in the late 60s and early 70s, but it was enough to make him a popular character and spawn a tonne of merchandise. He is a funny little creature of indeterminate origin who accidentally falls asleep in a crate of oranges and gets transported from his tropical home to a city in Russia. He gets awfully sad, and lives in a telephone booth for a while, until he finds his best friend Crocodile Gena, who was also feeling a bit lonely himself. From there on the story becomes less tragic as the remaining episodes are dedicated to camaraderie and high-jinx.

I honestly try hard to avoid collecting things because it can be really consuming and hard to stop, (after working in second-hand books for so many years I became really used to seeing what happens when collecting is the practice of a lifetime…) There’s only so many toys a 30-year-old person can justify buying – having said that, I still dragged this plastic Gena in my hand luggage from Moscow to Vladivostok to Helsinki, by land for thousands of miles.

Something you begin to recognise, to see around, becomes an entry point, a means to connect with something you don’t understand. Like nostalgia can be a mode for getting into things you don’t know, through things that do and did elicit this specific feeling in others. I learn the words to Cheburashka’s song in English, only because someone took the time to translate and upload them. This nostalgia by proxy gives me a vicarious happiness, to tourist through all the kinds of sharing that fandom encourages.

In a way there is a timeless appeal to a little creature far from home, unknown and unwanted, finding their way in a confusing world alongside friends and enemies, with adventures to be had and problems to be solved – a tale of chosen family. It’s easy to get into and it’s so wholesome. Ok yes I’m buying into the merchandising of this but please let me cuddle my toys. Mainly I love Cheburashka because he is so cute, when I see his big eyes and hear his little baby voice I want to cry!”




























[FIN] ”Olen jo pitkään halunnut, että joku selittäisi minulle, mitä meille nyt tapahtuu.” Svetlana Aleksijevitšin kirjasta ’Neuvostoihmisen loppu’ (julkaistu venäjäksi vuonna 2013, josta englanninkielisen käännöksen teki vuonna 2016 Bela Shayevich ja suomenkielisen Vappu Orlov 2018).

Kirjaimet, jotka muodostavat otsikon lauseen venäjäksi, ovat leikattuja valkoisesta pellavasta ja järjestetty tasaisesti pienelle langalle, joka venyy yli vaikeakulkuisten ja epämielekkäiden urbaanien paikkojen Viipurissa sekä Vladivostokissa. Kiinnitettynä puun oksiin, taivutettuihin nauloihin ja tikkuihin, jaetun lauseen lepattavat sanojen nauhat alleviivaavat jonkinlaista kollektiivisesti estettyä mahdollisuutta ajatella ja unelmoida tulevaisuudesta – liittyen erityisesti tilanteeseen heti Neuvostoliiton sortumisen jälkeen 90-luvun alussa – mutta kysymyksessä esitetty toive, ’että joku selittäisi’ läpi leikkaa myös erilaiset yhteiskuntamallit ja kulttuurit, heijastaen sitä kuinka tulevaisuus on aina vääjäämättömästi tuntematon ja kuinka mahdollisuuteen kuvitella on sisäänkirjoitettu myös epävarmuus.

[ENG] ”I’ve been waiting for someone to explain what’s going on to me for a long time” From Svetlana Alexievich’s book ‘Secondhand Time’ (published in Russian 2013, translation from Russian to English by Bela Shayevich, 2016, translation to Finnish by Vappu Orlov, 2018).

The letters forming the title sentence in Russian, are cut out from white linen and organised evenly along thin pieces of yarn stretching over unobtrusive urban sites in Vyborg and Vladivostok. Tied onto branches, bent nails and splinters, the fluttering strips of words in the divided sentence aim to underline a sense of a collectively truncated ability to think and dream about the future – connected especially to the situation right after the collapse of the Soviet Union in the early 90's – but also pointing to the very integral wish for an explanation that crosses different societal models and cultures; reflecting on how the future is always inevitably unknown, and an imaginary capacity is embedded within insecurity.














[FIN] Trans-Siperian junaradan äänikokoelma (2019- ) on lajitelma kenttä-äänityksiä, jotka on nauhoitettu matkalla Vladivostokista Helsinkiin. Äänitteillä kuuluu junan huoltotoimia, matkustajien liikkeitä, asemien hälyä sekä eri vaunujen tunnelmia. Eritystä huomiota osoitetaan yksityiskohdille kuten junan vessalle, vaunun samovaarin räminälle sekä konduktöörin työlle. Äänitteet ovat käsittelemättömiä ja niiden yhteenlaskettu pituus on hieman yli neljä tuntia. Äänikokoelmaan pääsee käsiksi ainoastaan liittymällä lähiverkkoon, joka on saavutettavissa Alkovi taidetilasta käsin. Lähiverkon avulla jaetut äänet korostavat paikan merkitystä äänikokemukselle sekä digitaalisten medioiden materiaalista luonnetta. Valikoima äänitteitä jaetaan myös Freesound.org palvelun kautta. Koko arkisto on saavutettavissa Alkovin tilassa, jossa tiedostoihin voi tutustua lyhyiden saatetekstien kera, jotka antavat antavat raamituksen äänityksille.

[ENG] The Trans-Siberian Railway sound archive (2019-) is a collection of field recordings made during a train-trip from Vladivostok to Helsinki in the autumn of 2019. The sound clips document complete train maintenance work cycles performed by engineers, the movement of passengers at various stations and the ambience of different train compartments. Focus is given to details such as the train toilet, the rattle of a wagon samovar, and the work of the train-steward. The files are unedited and their combined length is a little over four hours. The archive can only be accessed locally by joining a network at the Alkovi space. This (re)localisation emphasises the role a site has for a sound event and focuses on the material nature of the digital content. A selection of the files are shared through the Freesoung.org service. The full archive is available at the Alkovi's space where it is bundled with short texts that give context to Yli-Vakkuri’s recordings.

freesound.org/people/ldezem/packs/28688











Tätä projektia on toteutettu Koneen Säätiön tuella (2017-2019) – alunperin käsitellen propagandaa ja disinformaatiota – sekä Suomen Kulttuurirahaston tuella (2019-2020) liittyen itään päin suuntautuvaan juna matkailuun osana taiteellista työtä. Projektia on toteutettu osana residenssiorganisaatio HIAP:in suomalais-venäläiseen yhteistyöhön keskittyvää Connecting Points-ohjelmaa. /
This project is done with the support of Kone Foundation (2017-2019) – initially starting as a project dealing with propaganda and disinformation as themes – and with the support of The Finnish Cultural Foundation (2019-2020) focusing on east-bound train travel as an opportunity for artistic work. The project has been done in the context of the Finnish-Russian Exchange programme Connecting Points, of the residency organization Helsinki International Artist Programme (HIAP).

Hankkeen (kuten Alkovin ohjelman) kuraattorit ovat Miina Hujala & Arttu Merimaa. / The curators of the project (as well as Alkovi) are Miina Hujala and Arttu Merimaa.